OHJAAJAT

Satu on pohjakoulutukseltaan sosionomi (amk) ja Noora sairaanhoitaja (amk). Molemmat ovat käyneet ammatillisena täydennyskoulutuksena sosiaalipedagogisen hevostoiminnanohjaajakoulutuksen sekä HeLMi®-ohjaajakoulutuksen (hevosavusteinen läsnäolon taito ja mindfulness).

Olemme molemmat iloisen rempseitä ja helposti lähestyttäviä ja teemme sydämen työtä eläintemme kanssa.

SATU

Aiempaa työkokemusta minulta löytyy kehitysvammaisten asumispalveluista, työtoiminnasta sekä vammaispalveluista, jonka myötä Ponivarikko tarjoaakin kursseja myös erityisryhmille. Nykyään vastaan Toiskan terapeuttisen tallin järjestämästä maatila-avusteisesta päivätoiminnasta, joka on suunnattu kehitysvammaisille ja mielenterveyskuntoutujille sekä työskentelen Toiskan perhekodissa ohjaajana.

Ratsastusharrastuksen aloitin jo lapsena ratsastuskoulussa ja nuorena kilpailin estekilpailuissa omalla hevosellani lähinnä aluetasolla. Lukion jälkeen kuitenkin elämä erkani hevosista ja oli ammatin hankinnan sekä perheen perustamisen aika. Hevoset jäivät silti sydämeeni ja kolmannen lapsen syntymän jälkeen oli aika palata rakkaan harrastuksen pariin, josta pikkuhiljaa tulikin työ - unelmatyö.

Kotona minulla on kolme reipasta tyttöä, jotka auttavat äitiä eläinten hoidossa minkä muilta harrastuksiltaan ehtivät. Ponivarikon töissä kanssani kulkee koirani Diego.

NOORA

Ponivarikko töiden ohella työskentelen ohjaajana Toiskan perhekodissa. Aiemmin hoidin pitkään kahta lastani kotona ja ennen lasten syntymää työskentelin sairaanhoitajana niin keskussairaalassa kuin yliopistosairaalassakin.

Hevosinnostus tarttui minuun jo ala-asteikäisenä. Kävin ensin paikallisella ratsastuskoululla ratsastuksen alkeiskurssin ja pian tämän jälkeen pääsin serkkujeni suosituksella yksityiselle tallille hoitamaan pikkuruista ponia. Tallille pyöräiltiin joka päivä säästä riippumatta. Oma hoitoponi opetti minulle valtavasti vastuuta, itsevarmuutta ja kohensi itsetuntoani. Kotona tärkeinä ystävinä olivat myös kissa ja koira. Haave omasta hevosesta eli aikuispäiviin saakka, jolloin unelma viimein toteutui.

Eläimiä elämässäni on siis ollut aina, enkä osaisi kuvitella elämääni ilman eläimiä. Parasta on jakaa ihana työ näiden minulle tärkeiden eläinten kanssa.